Seinäjoelta Harareen pääsimme noin 28 tunnnin matkustamisen päätteeksi. Pariisissa meillä oli pitkä vaihto, mutta aika kului hyvin töitä tehden, viimeistelimme työpajoja ja uimakoulua. Ensivaikutelma Hararen näkymistä koostuu ruskean eri sävyista, Jakarandan lilat kukat ja joka puolella lojuva roska tuo väriä tienvarsille. Ja toki ihmiset ja heidän värikkäät vaatteensa! 
Heti saavuttuamme ajoimme tapaamaan Dzivarasekwa Highschool 2 koulun rehtoria. Hänet tavattuaan saimme luvan tänään tulla seuraamaan koulun oppitunteja ja iltapäivällä aloitamme työpajat. Ymmärsimme, että meidän tuloa on odotettu ja opiskelijoita ja opettajia on tulossa sankoin joukoin. Jännittävää! Mahtavatkohan innostua meidän työpajoista, kun työskentelymentelmät saattavat olla erilaiset, mihin ovat koulussa yleensä tottuneet. 
Lapsia täällä on paljon! Heti nähdessään meidät valkoihoiset alkoi kuulua Seppo-huutoja. Me valkoihoiset olemme kaikki täällä Seppoja. Seppo Ainamo on mies joka vaimonsa Oili Vuolteen kanssa on perustanut ja edelleen vastaa Zimbabwen Aids-orpojen yhdistyksen toiminnasta. Tästä siis "sepottelumme" johtuu. Nyt on yö vietetty vaakatasossa ja olemme valmiit päivän seikkailuihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti