torstai 16. lokakuuta 2014

Uskonnonopetus Zimbabwessa

Heti matkamme toisena päivänä, edellisen iltapäivän virallisten tapaamisten jälkeen, pääsimme tutustumaan kouluun, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä tämän hankkeen parissa. Jokainen opettaja sai mahdollisuuden tutustua oman oppiaineensa opetukseen. Niinpä sain hetken istahtaa Dziwarasekva High School 2:n opettajainhuoneen pöydän ääreen hetkeksi Divinity-opettaja Elisabethin kanssa, joka kertoi yleisesti lukiokoulutuksesta sekä avasi minulle uskonnonopetuksen roolia ja sisältöä. 

Zimbabwessa lukuvuosi on jaettu kolmeen jaksoon, joiden välissä on aina kuukauden loma. Ensimmäinen jakso alkaa syyskuussa. Lukiossa on valittavana kolme eri opintopolkua: kaupallinen- (business studies), luonnontieteellinen- ja kulttuurilinja.

Mikäli ymmärsin oikein,  uskonto ei ole kaikille pakollinen oppiaine, vaan on osana kulttuurilinjan opintoja. Uskonnonopetus Zimbabwessa ei ole tunnustuksellista, mutta opetus painottuu pitkälti raamatun opiskeluun. Oppiaineesta he käyttävät nimitystä "Divinity", joka lähinnää viittaa teologiaan. Niin sanottua oman uskonnon opetusta ei Zimbabwessa tunneta. Elisabeth kertoikin eräästä muslimioppilaasta (vain noin prosentti Zimbabwen väestöstä on muslimeja), jonka perhe oli ostanut hänelle Raamatun. Tätä oli edeltäneet keskustelut siitä, millaista uskonnonopiskelu on luonteeltaan. Opinnoissa ei ole kyse uskonnon harjoittamisesta eikä käännyttämisestä. Tätää samaa keskustelua käydään myös täällä Suomessa, kun pohditaan uskonnonopetuksen roolia ja merkitystä yhteiskunnassa.



Valtakunnallisten opetussuunnitelmien lisäksi jokainen opettaja kirjaa oman opaetuksensa tavoitteet. Elisabethin ensimmäisen jakson tavoitteet ovat:
1) Kehittää tietoa ja ymmärrystä Uuden testamentin keskeisistä teemoista.
2) Kehittää taitoa tulkita ja vertailla uusinta akateemista tutkimustietoa.
3) Ottaa kantaa tutkimuksista nousseisiin uskonnollisiin ja moraalisiin teemoihin.
4) Havainnollistaa ja soveltaa keskeisiä opiskeltuja teemoja zimbabwelaiseen kontekstiin.

Opiskelumentelmänä käytetään mm. tiivistelmien tekoa ja tekstianalyysiä. Opiskelijat lukevat  esim. jonkun luvun raamatusta ja kirjoittavat kommentin lukemastansa tekstistä. Opetus- ja opiskelumenetelmät vaikuttivat kaiken kaikkiaan aika "perinteisiltä". Esimerkiksi työpajoissamme käyttämämme työtavat olivat heille aivan vieraita. Käsitekartan teko oli niin ikään vierasta.

Ammatti yhdistää usein ihmisiä ja uskallan väittää, että varsinkin opettajia. Kuinka ollakaan päädyimme keskustelemaan mm. korjaamisen määrästä ja arvioinnin haasteista. Elisabeth kertoi myös, että tällä hetkellä käydään keskustelua siitä, että uskonnonopetusta pitäisi laajentaa koskemaan myös Afrikan perinteisiä uskontoja.

Toisin kuin Suomessa, zimbabwelaisten nuorten haastattelujen perusteella uskonto oppiaineena on suhteellisen suosittu. Vahva uskonnollisuus ja usko tuli muutenkin esiin keskustellessa opiskelijoiden kanssa työpajapäivinä. Suomessa usko kuuluu usein yksityisasioihin, mutta zimbabwelaiset puhuivat uskonnosta ja uskosta avoimesti. Tämä olisi varmasti yllättänyt omat opiskelijamme.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti