maanantai 20. lokakuuta 2014

Liikuntaa ja kulttuuria

Matkallamme on ollut erityisen hienoa huomata kuinka kokonaisvaltaisesti Zimbabwen aidsorvot ry kasvattaa lapsia ja nuoria myös liikunnan ja kulttuurin avulla. Saimme itsekin kokea upean ja värikkään live show'n, Dzikwan kulttuurijuhlan, toimintakeskuksella. Show oli melkoinen taidonnäyte nuorten rytmitajusta, soitto-, tanssi- sekä ilmaisutaidosta. Päällimmäiseksi tunteeksi nousi mieletön ilo ja riemu lasten omasta tekemisestä ja osaamisesta. Juhlan kruunasi meidän suomalaisten ja zimbabwelaisten yhteistanssit mm. letkajenkka.


Sepon ja Oilin lapsille järjestetään viikoittain laulu-, soitto-, tanssi- ja teatteriopetusta paikallisten taiteilijoiden johdolla. Zimbabwen jokavuotinen kulttuurifestivaali, Harare International Festival of Arts eli HIFA, on Dzikwan lapsille yksi vuoden huippuhetkistä. Dzikwan marimba- ja kansantanssiryhmä ylsi tänä vuonna toiseen sijaan. Kulttuuriryhmä esiintyy myös lukuisissa omissa tilaisuuksissa Dzivarasekwassa sekä ulkopuolisessa tilaisuuksissa Hararessa.  




Toimintakeskuksen tenniskenttä on kovassa käytössä. Kentällä pelataan erilaisia pallopelejä, erityisesti kuningasjalkapalloa. Toimintakeskuksen ulkopuolella jalkapalloa pelataan paljain jaloin ajoteillä jätemuovista kyhätyillä "palloilla". Dzikwan lapsille on myös omat jalkapallojoukkueet sekä tytöille että pojille, jotka pelaavat paikallista sarjaa.




Dzikwa Trust vuokraa myös joka vuosi Hararen suurimman yleisurheilustadionin, jossa aidsorpojen jokainen lapsi ja nuori pääsee kisaamaan itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Jokainen lapsi myös palkitaan.

Lukioliikuntaa

Oli upea kokemus päästä läheltä tutustumaan Dziwaresekwa Upper Secondary High Schoolin liikunnanopetukseen liikunnanopettaja Mr Silas Muringanin johdolla. Silas opetti aina aamupäivisin liikuntaa koulussa ja iltapäivinä hän toimi Zimbabwen yleisurheiluliiton valmentajana. Mykistyin tietotaitotasosta, joka hänellä oli. Katselimme yhdessä mm. yleisurheilutekniikoita ja hänen pitämiään luentoja läppäriltä.

Liikunnanopettajan työ köyhällä Dzivaresekwan alueella ei ole helppoa. Isot ryhmäkoot, opetustilojen ja välineiden puute sekä kuumuus asettaa opettajan pedagogiset taidot koetukselle. Silas opetti kahta ryhmää, noin 60 nuorta kerralla tenniskentällä. Välineitä oli ehkä joka kuudella opiskelijalle auringon paahtaessa yli 30 astetta. Silas oli erittäin ylpeä pari vuotta sitten opiskelijoiden vanhempien kustannuksella hankitusta tenniskentästä. Syytä olikin. Kenttä oli hieno harvinaisuus!

Liikunnanopetussisällöt määräytyivät pitkälti olosuhteiden mukaan. Yleisurheilu ja ulkopallopelit kuten jalkapallo, tennis ja kriketti kuuluivat opetusohjelmaan. Siirtomaatausta näkyi selvästi opetettavien lajien valikoimassa. Sisäliikuntaa ei tunnettu. Silas haaveili myös koulun pihalle rakennettavasta juoksuradasta sekä juoksukengistä lahjakkaille yleisurheilijalupauksilleen. 

Köyhyydestä ja vaikeista olosuhteista huolimatta Dzivaresekwan nuoret ovat lahjakkaita ja monipuolisia. Yksi matkan oivalluksista olikin, köyhyys ei ole sama asia kuin lahjattomuus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti